Mitalit kaulassa kotiin Eestistä

Päätimme talvikauden matkustamalla etelään turnausmatkalle. Iloinen joukkomme singahti laivalla Suomenlahden yli kohti FC Tiigridin järjestämää Tiger Cupia.

Aprillipäivän aamuna tihuutti sadetta eikä puuskittaisessa tuulessa kevät tuntunut olevan etelän naapurissa kotimaata pidemmällä. Viimsin stadionilla ensimmäisenä vastaan asettui venäläinen FK Parus. Liukas kenttä ja kova tuuli tekivät tuhojaan ja Cityn pallonhallintapelistä ei ollut tietoakaan. Pallo kimpoili minne sattui, mutta siirryimme silti johtoon Paavon tällätessä kovan kudin vasempaan alanurkkaan. Isokokoiset venäläiset kuitenki roiskivat pitkää päätyyn ja kampesivat itsensä väkisin tasoihin ja maalilla ohi.

Jos mieli päästä ylempään jatkosarjaan, oli toisessa pelissä Nömme Kaljua otettava pakkovoitto. Cityn peli alkoikin jo muistuttaa omaa vaikkei vieläkään häikäissyt. Peli aaltoili tasaisesti päädystä toiseen meidän hienokseltaan painostaessa. Nömme prässäsi lujaa ja Nikke sai venyä pariin komeean jalkatorjuntaan. Pelin vanhetessa kova työ alkoi tuottaa tulosta ja voitimme järjestään kaksinkamppailut. Pelin jo lähetessä loppua Noah vapautti koko joukkueen riemuun pamauttaen kuudentoista viivalta upean vedon vasempaan ylänurkkaan. Maalivahdilla ei ollut mitään mahdollisuutta.

Päivän kolmannessa koitoksessa vastaan asettui niinikään virolainen FC Järve. Nyt vastustaja oli selvästi luokkaa heikompaa tasoa ja kun Citynkin peli alkoi kulkea totuttuun malliin, ei voittajasta ollut epäselvyyttä. Aaro M aloitti maalikarkelot, Oskari jatkoi ja Noah napautti jo selvän 3-0 johdon. Hieman myöhemmin päivän hahmo Noah jäi hieman häiritsemään vastustajan molarin avausta sillä seurauksella, että tämä poltti täysin hihansa ja täräytti navakan ja varsin näyttävän potkun Nohin sääreen. Tuloksena luonnollisesti punainen kortti ja pilkku, jonka Aaro M viimeisteli vuorenvarmasti. Kolme minuuttia myöhemmin olikin Aarolla jo hattutemppu valmiina. Oskari tekaisi vielä toisen ja Jooa kaunisteli loppunumeroiksi 7-0.

Lohkon toinen sija vie sunnuntain semifinaaliin turnauksen isäntää FC Tiigridiä vastaan. Saimme unelma-alun ja Paavo pääsi nokikkain Tiigridin molarin kanssa, joka tällä kertaa veti pidemmän korren. Valitettavasti omassa päässä kolisi hieman myöhemmin ja Tiigrid siirtyi johtoon. Paavo purjehti Selimin syötöstä röyhkeästi vasemmalta läpi ja malttoi vielä antaa herkkusyötän Santerille, jolla oli helppo työ tasoittaa peli. Tauolle siirryttin tasatilanteessa. Tiigrid rankaisi heti toisen jakson alkuun ja runnoi vastahyökkäyksillä loppunumeroiksi karut 4-1. Tulos ei vastannut pelin kulkua, mutta siihen oli tyytyminen.

Pronssiottelussa oli revanssihenkeä sillä vastassa oli alkusarjassa kohdattu FK Parus. Pelasimme turnauksen parasta peliä ja venäläiset saivat juosta kieli vyön alla pallon perässä. Pyöritys palkittiin kun Santeri pääsi oikealta täyteen vauhtiin ja runnoi puolustajan roikkuessa reppuselässä pallon väkisin sisään. Toisella puoliajalla Eelis täräyttii pommin ylärimaan mutta lopullisesti voiton varmisti Oskari Selimin syötöstä. Ronskit venäläiset pyrkivät pistämään painetta pitkillä palloilla mutta puolustus hoiti Saken johdolla hommansa tyylillä.

Turnaus oli mukava päättää hymyssä suin, pokaali kainalossa ja pronssimitalit kaulassa. Mitalien lisäksi Nikke valittiin turnauksen parhaaksi maalivahdiksi. Pientä jossittelua jäi finaalipaikan oltua täysin otettavissa. Turnauksen sääntöjen mukaan kullakin joukkueella sai olla maksimissaan kolme yli-ikäistä pelaajaa. Silmämääräisesti vaikutti siltä, että muut joukkueet käyttivät sääntöä hyväkseen, sen verran pieniltä Cityn pojat näyttivät!